Nyt on hallikausi saatu päätökseen myös tiimin juniorien osalta. Saana ja Tiia parantelivat reippaasti ennätyksiään kaikilla mahdollisilla juoksumatkoilla sekä pituushypyssä. Tästä on mukava jatkaa.
Saanan hallikauden saldo oli 60m 8,14, 200m 27,03, 300m 41,89 ja pituus 516. Kolmesatasen T13-sarjan SE-juoksu oli nappisuoritus, sen sijaan ainoaksi kaksisataseksi jäänyt 27,03 tuli vain muutama päivä influenssan jälkeen. Varaa olisi ollut paljon parempaankin, sillä 300 metrin kakkosen väliaika oli puoli sekuntia kovempi…
Tiian vastaava saldo oli 8,46, 28,21, 45,52 ja 463. Varaa jäi etenkin kakkoselle ja kolmoselle, joita kumpaakin Tiia pääsi juoksemaan vain yhden kerran. Tuloskehitys kesästä oli kovaa, mutta paljon enemmän ja isompia asioita on tapahtunut tekniikkapuolella. Tiian juoksusta on saatu pois ylimääräinen heiluminen ja askel etenee nyt suoraviivaisesti sinne mihin pitääkin: kohti maalia.
Molemmat mimmit ovat keskittyneet harjoittelussa perusominaisuuksien jauhamiseen. Vain ja ainoastaan tällä tavalla voi olla joskus valmis harjoittelemaan oikeasti kovaa. Muutos aikaisempaan on ollut aika kova, mutta hienosti likat ovat adaptoituneet tilanteeseen. Kummallakin on vastaanottavainen, oppivainen, positiivinen ja avoin asenne urheilemiseen. Kovia likkoja näistä vielä kummastakin tulee.
Nyt jatketaan nopeuden ja kestävyyden sekä muiden ominaisuuksien kehittämistä kohti tulevaisuutta. Hallikauden jälkeen tytöt ovat aloittaneet myös tutustumisen punttiharjoitteluun. Vaikka varsissa ei olekaan vielä kuin hädin tuskin 40-kiloa, ei tekniikoiden opettelu ole lainkaan liian aikaista. Isojen painojen kanssa onkin sitten eri juttu. Ne saavat odottaa murrosiän tuolle puolen.
Tyynen hallikausi oli vaikea. T15-sarjalaisella oli syksyllä erinäisiä vaivoja ja ongelmia, eikä hallissa tullut likikään samanlaista tulosta kuin kesällä. Tyynen on ymmärrettävä, mitä urheiluun panostaminen tarkoittaa myös käytännössä. Tätä hommaa pitää tehdä täysillä tai ei ollenkaan. Uskon että asia on tullut ymmärretyksi ja hallikauden jälkeisissä yhteisharjoituksissa Tyyne onkin ollut positiivinen ja aktiivinen. Nyt pitää jatkaa samalla linjalla eteenpäin, niin hyvä tulee kesäksi.
Tiimin viisi urheilijaa ja koutsi lähtevät sunnuntaina Portugaliin. Suomeen jäävät Saana, Tiia, Tyyne ja Inka. Valmentajan näkökulmasta on erinomainen asia, että Saanan isä Kari hoitaa tyttöjen valmennusvastuun tänä aikana. Kari on juossut aikoinaan juniorina satasen 11 sekunnin pintaan ja muistan aina, kun hän ankkuroi kikkara takatukka hulmuten TP:n P18-sarjan 4×400 metrin viestijoukkueen SM-pronssille Tampereen viestikisoissa 1986. Osuusaika oli 48,4.
Karin kanssa olemme puhuneet paljon harjoittelusta kuluneen vuoden aikana ja hänen huomaansa tytöt on mukavaa ja turvallista pariksi viikoksi jättää.
Hallikausi 2012 on saatu kaikilta yli 15-vuotiailta pakettiin. Omalla tiimillä oli roppakaupalla epäonnea ja vaikeuksia, mutta silti viivan alle jäi paljon enemmän kuin sen päälle.
Jaakko juoksi armeijan alokasajasta huolimatta loistavan hallikauden parantaen kasin enkkaansa 1.56,88:een ja juoksemalla 1500 metrillä SM-kisoissa viidenneksi lyhyellä radalla ennätyksellään 4.05,11. Toisen SM-päivän 800 metrillä Jaakko ei ihan enää parhaimpaansa venynyt ja oli kisan jälkeen kovasti pettynyt. Turhaan, sillä syykin oli selvä. Alla oli ainoastaan kaksi kisastarttia ennen SM-kilpailuja. Kaksi maksimikisaa päivässä on sen verran kova juttu, että sitä olisi pitänyt päästä kokeilemaan ennen SM-viikonloppua. Nyt se ei intin takia onnistunut, mutta mitä sitten. Jos Jaakon noste jatkuu samanlaisena ja mies pysyy terveenä, on edessä hieno kesä. Siellä ne kauden päätavoitteet kuitenkin vasta odottavat.
Zenitha juoksi helmikuun alussa Botnia Gamesissa lupaavasti 2.10 ja odotukset olivat korkealla. Ennen aikuisten SM-halleja iski sinnikäs influenssa, joka esti lopulta kilpailemisen myös nuorten SM-halleissa. Iso harmi, sillä aikuisten SM-kasi oli kuin tehty Zennulle ja Kuortaneeltakin olisi tullut todennäköisesti mestaruus. No, jossittelu on turhaa. Pääasia että nyt Zenitha on terve ja harjoittelu toimii taas. Elokuun pääkilpailuihin on aikaa liki puoli vuotta! Ennen hallikautta kestävyyttä saatiin kehitettyä ihan suunnitelmien mukaan ja samalla linjalla jatketaan koko kevät.
Linnea juoksi SM-kisoissa hallikauden kaksi parasta juoksuaan – ihan niin kuin pitikin. Harmi, että oma ennätys ei 1500 metrillä riittänyt N17-sarjassa kuin nelossijaan 0,8 sekuntia mitalista. Joka tapauksessa hallikauden loppu oli lupauksia antava. Vaikka Linnea onkin nyt harjoitellut selkeästi enemmän kuin ennen, valmentaminen on hänen kohdallaan vielä enemmän tai vähemmän oikeiden asioiden hakemista; aikansa aina kestää ennen kuin uusi valmentaja pääsee jyvälle siitä, millainen harjoittelu esimerkiksi kisakaudella kullekin urheilijalle sopii. Hallikauden kokemuksen jälkeen olemme kesällä paljon viisaampia.
Roosa oli SM-kasilla 5:s, mutta jo samana iltana noussut kova kuume vei parhaan terän pois. 400 metrin ennätys parani kuitenkin kesästä selkeästi ja 800 metrin halliennätyskin sekuntikaupalla. Suunta on tismalleen oikea – varsinkin kun koko syksyn harjoittelun pääpaino on ollut kestävyyden kehittämisessä. 1500 metriä tulee ohjelmaan taas kesällä. Nyt haettiin halleissa nelkun kautta tiettyä terävyyttä askeleeseen ja myös pientä maksiminopeuden parannusta. PK3:lla palataan taas määrällisesti kovempaan harjoitteluun.
Ikosen Kalle treenaili ihan hyvän syksyn ja alkutalven, mutta tammikuun lopulla alkanut sairastelu oli pilata koko hallit. SM-kisojen 4×300 metrin viestissä Kalle juoksi kuitenkin erinomaisesti ja käteen lyötiin SM-pronssimitali.
Pokkisen Maijun Teneriffalla revähtänyt reisi on kuntoutunut odotusten mukaan ja maksimivauhteihin päästäneen jo lähiviikkoina. Määräintervallit menevät jo kuin vettä vaan, mutta nopeusharjoitusten vauhteja pitää nostaa maltillisen progressiivisesti, ettei tule takapakkia.
Tämäkin hallikausi osoitti jälleen kouriintuntuvasti, että jos urheilijalla ei ole terveyttä, ei ole oikein mitään muutakaan. Nyt monet sairastelut osuivat juuri kriittisiin hetkiin, eikä niille kukaan mitään voi. Toivotaan tässä suhteessa parempaa onnea kesällä.
Saanan, Tiian ja Tyynen hallikausi jatkuu vielä TJIG:llä, jossa kaikilla on ohjelmassa 60 ja 300 metriä. Piirihuipentumakin vielä huhtikuun alussa on. Tytöt treenailevat kuitenkin täyttä häkää näiden kilpailujen välissä keskittyen perusominaisuuksien parantamiseen. Mutta eiköhän näistä jäljellä olevista kisoistakin tupsahda vielä tukku ennätyksiä, sen verran hyvältä tyttöjen meno on näyttänyt treeneissä.
Hallikausi 2012 on jo hyvässä vauhdissa. Oma tiimi on suoriutunut ensimmäisistä kilpailuista erittäin hyvin. Yksi on tosin joukosta pois, kun Maiju parantelee vielä Teneriffan leirillä loukkaamaansa takareittä.
Ei mennyt leiri meiltä tällä kertaa ihan putkeen. Ensin Maiju nitkautti puntilla selkänsä, sen jälkeen tuli flunssa ja siitä toivuttua ensimmäisessä treenissä napsahti takareisi. Tilanne näytti pahalta, mutta onneksi magneettikuva kertoi kyseessä olevan vain pienen repeämän. Maiju harjoittelee jo täyttä päätä, mutta vauhtien kanssa pitää edetä maltilla, joten hallikausi jää nyt valitettavasti väliin. Oli tämä silti iso huojennus verrattuna pahimpaan mahdolliseen skenaarioon. Jos repeämä olisi ollut iso, toipuminen olisi kestänyt hyvinkin 2-3 kuukautta ja keväällä olisi aloitettu käytännössä nollapisteestä. Nyt on hyvä paikka kohottaa lihaskuntoa ja peruskestävyyttä.
Jaakko on ollut nyt reilut kolme viikkoa intissä, mutta äijä on elämänsä iskussa. Tiistain kansallisissa 1500 metriä meni ennätysaikaan 4.05,87, vaikka alku oli ihan liian kova ja Jaakko joutui vetomieheksi ensimmäiselle kolmelle kierrokselle. Koneessa on vielä enemmänkin, mutta puolustusvoimat hitusen hankaloittaa kilpailemista. Huomenna Jaakko iskee kasin Tähtien kisoissa, sitten alkaa viiden päivän ampumahiihtoleiri ja sitä seuraavalla viikolla on kolmen päivän taisteluharjoitus. Aikuisten SM-kisaviikonloppuna ei mitään muita kisoja ole, joten huomisen jälkeen taitaa tulla kolmen viikon kisabreikki ennen junnujen SM-halleja. Ainoa mahdollisuus saada startti ennen sitä, on juosta huomenna alle aikuisten SM-rajan 1.56, mutta se voi olla vähän paljon pyydetty, vaikka Jaakko hyvässä tikissä onkin.
Roosa on erinomaisessa kunnossa, mutta tiistain 400 metrillä juoksu ei toiminut lainkaan. Viikko sitten Turun halliviesteissä juoksu kulki erittäin hyvin ja pikaviestin ankkuriosuuden 200-metrinen meni tiukissa kaarteissa 26,4. Nyt on kevennetty loppuviikko treeniä, että sunnuntaina Pirkanmaan avoimissa halleissa irtoaisi paremmin. Kunnossa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin. Kun sekä nopeus että kestävyys ovat selkeästi parantuneet, ei tuloksena voi olla kuin hyviä tuloksia ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti ennemmin.
Linnea on juossut nyt 800, 1500 ja 3000 metriä. Kaikissa on tullut halliennätys, mutta ajat eivät ole olleet ihan sellaisia, mitä harjoitusten perusteella olisin odottanut. Mutta varmasti tahti paranee, kun junnujen SM-kisat lähestyvät.
Tyyne on päässyt viimeinkin jalkavaivoistaan ja sunnuntaina hänkin juoksee 60 ja 300 metriä. Turun halliviestien 510 metriä kulki tilanteeseen nähden oikein hyvin. Nyt on tärkeintä päästä harjoittelemaan hyvin ja nousujohteisesti kohti kesää.
Minitytöt Saana ja Tiia ovat jo tehneet enkkansa sekä 60 että 200 metrillä. Norovirus aiheutti Saanalle pienen hermostollisen hämmingin, mutta tiistaina juostu 60-metrinen 8,17 kertoo, että ne ongelmat ovat takanapäin. Tiia parantaa kisa kisalta, tiistaina irtosi jo 8,49, mikä on melkein pari kymppää parempi kuin viime kesänä. Huomenna likat pääsevät juoksemaan keskellä Tähtien kisoja T13-sarjan näytöskilpailussa 60 metriä, mikä on varmasti upea kokemus. Sunnuntaina kokeillaan 300 metriä Pirkkahallissa. Mielenkiintoista.
Ikosen Kalle joutui juoksemaan pakon edessä pikku kuumeessa Turun halliviesteissä ja siitähän se tauti sitten poksahti kunnolla päälle ja Kallen hallikausi taitaa olla förbi.
Zenithan Teneriffan leiri sujui suhteellisen hyvin, vaikka lantionseudun kipujen vuoksi ohjelmaa jouduttiin hiukan rukkaamaan. Päätreenit saatiin kuitenkin vedettyä läpi suunnitelman mukaisesti. Zennukin tulee Tähtin kisoihin juoksemaan SFI:n porukalla 4×300 metriä. Alkuverryttelynä toimii jänisjuoksu 1500 metrillä. Tiistaina Botnia Gamesissa on sitten ensimmäisen 800-metrinen. Hiukan on hankala sanoa, mitä tuosta kilpailusta voi odottaa. Zennun halliennätys on 2.11,37, olisiko siinä sopiva tavoite? Pääasia että juoksu tuntuisi hyvältä, eikä kipuja ilmaantuisi. Joulukuun puoliväliin saakka harjoittelu sujui loistavasti, mutta sitten tuli ensin pieni polvivaiva ja heti perään tuo mainittu lantion kipu. Hallikauden jälkeen panostamme entistä enemmän liikkuvuuteen ja lihaskuntoon, niillä alueilla Zenithalla on selkeästi eniten parannettavaa.
Hallikausi on mukava piristysruiske harjoittelun lomassa. Kun syksy on sujunut hyvin, halleihin pystyy panostamaan ihan mukavasti kokonaisuuden siitä kärsimättä. Pieni kevennys ja irtiotto tekee varmasti urheilijoille pelkästään hyvää, sillä maaliskuun alusta alkaen onkin taas edessä kolme kuukautta perustekemistä ennen kesää. Kokemus on osoittanut, että kesän onnistumisen kannalta juuri maalis-toukokuu on äärimmäisen tärkeää aikaa. Tuohon haarukkaan osuu myös Portugalin leiri 15.4.-1.5. Mukaan ovat lähdössä Maiju, Zennu, Roosa, Linnea ja toivottavasti myös Jaakko sikäli kun sotimiselta ehtii.
Joskus reeneissä on pakko soveltaa. Kuten keskiviikkona, kun Pispalan portaissa oli paitsi pimeää myös pirun liukasta. Onneksi ihan vieressä on järkyttävän jyrkkä 70 metrin mäki, joka korvasi tällä kertaa suunnitellun porrasreenin oivallisesti.
Ideana oli alun perin vetää 2 x 3 x noin 15-20 sekuntia portaissa, mutta reeni muuttui muotoon 2 x 3 x 70m ylämäkeen palautuksilla 4min/8 min. Vetomatka hiukan lyheni, mutta tehokasta oli. Pakaralihakset huusivat armoa vetojen jälkeen. Nopein yksittäinen veto oli Maijun nykäisemä 11,8, mikä vastaa 100 metrillä aikaa 16,8. Siitä voi hyvin päätellä, kuinka jyrkkää mäkeä mentiin.
Saanalla oli melkoista epäonnea eilen. Ensimmäisen sarjan jälkeen tyhjeni vatsa Pispalan pulujen nokittavaksi. Toisessa sarjassa jalat eivät enää kantaneet, vaan Saana kompastui heti startissa ja polvi kolahti ikävästi asvalttiin. Toivottavasti kyse on vain pienestä kolhusta.
Tiia oli varsinainen treenin yllättäjä. Maksimivauhti oli erinomainen ja viimeisetkään vedot eivät jääneet nopeimmasta kuin 1,4 sekuntia. Tiian kestävyys ja juoksutekniikka ovat parantuneet huimasti syksyn aikana. Ja niin on maksiminopeuskin. Hieno homma.
Roosa ja Linnea iskivät myös tehokkaasti jyrkkää ylös, mutta Linnean juoksutekniikka ei ole näin jyrkässä ylämäessä ihan omimmillaan. Siitä kertonee parhaiten se, että kaikilla muilla treeni tuntui pakaroissa, mutta Linnealla eniten etureisissä. Oikeiden lihasryhmien aktivoinnissa on vielä tekemistä.
Nyt onkin edessä viimeinen ”halliton” viikonloppu tälle syksylle. Lauantaina mennään Kaupin pesäpallokentälle (kyllä, pesäpallokentälle) juoksemaan 250 metrin määräintervalleja. Kesto-osasto tekee TV-reipasta alle, muu porukka pientä plyometriaa eli suomennettuna erilaisia hyppelyjä.
Viikon päästä leireillään sitten koko remmillä pe-su Porissa ja siitä muutaman päivän päästä avautuu Pirkkahalli jälleen yleisurheilijoiden käyttöön. Siitä hetkestä onkin sitten enää yllättävän lyhyt aika hallikisoihin. Toivotaan että koko remmi pysyy terveenä, niin saadaan vedettyä läpi täysipainoinen hallikausi.
Pirkkahallin kalenteri 2012 ilmestyi juuri. Näillä näkymin halli on poissa yleisurheilukäytöstä 6.-17.2. eli käytännössä lähes kaksi viikkoa putkeen juuri ennen aikuisten SM-halleja. Tyhmempi voisi luulla, että ASTA-messut ja Talvitiepäivien aurauskalustonäyttelyn voisi hyvällä tahdolla sijoittaa joillekin muille päiville kuin juuri ennen SM-halleja. Ei perkeles.
Kovin paljon paremmalta ei näytä huhtikuu. Silloin tulee kolmen viikon sulkuaika, kun hallin valtaavat ensin puutarhamessut, sitten hevoset ja vielä Hot Rodit päälle. En jaksa kiroilla enempää, vaikka mieli tekisi.
Team Hollon Voiman avauskuukausi kaudesta 2012 on takana. Pääosin kuuluu positiivista, mutta mukaan mahtuu yksi paha takaisku.
Jaakko nimittäin tähtäsi tosissaan kesän jälkeen maastojuoksun Pohjoismaisiin mestaruuskisoihin, joihin karsittiin Pajulahdessa reilu viikko sitten. Samalla viikolla Jaakkoon iski korvatulehdus ja peli oli sillä selvä, kilpailemiseen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Todella harmi, sillä Jaakko olisi mennyt helposti M19-sarjan joukkueeseen. Päätimme saman tien pitää viikon huilin ja aloittaa uuden kauden sen jälkeen. Positiivista tässä on se, että Jaakko pääsee aloittamaan erinomaisesta tilanteesta. Tammikuussa on edessä armeija, mutta Niinisalossa harjoittelemiseen pitäisi olla erittäin hyvät mahdollisuudet.
Tyyne venäytti nivusensa Hämeenlinnan reenissä pari viikkoa sitten ja se on vaivannut siitä asti kovemmissa vauhdeissa, lenkkiä se kuitenkin onneksi kestää. Koko muu ryhmä on sen sijaan pysynyt terveenä. Tiialla ja Saanalla on takana jo yhdeksän harjoitusviikkoa, Zenithalla kahdeksan, Maijulla, Roosalla ja Linnealla kohta kuusi. Reilun viikon päästä mennään leirille aina eksoottiseen Poriin, missä suoritetaan kauden ensimmäiset testaukset. Ja siitä viikon päästä aukeaa myös armas Pirkkahalli.
Uutena harjoitusmuotona olemme käyneet tänä syksynä Pispalan portaissa. Keskiviikkona on edessä syksyn viimeinen rappusharjoitus. Tähän saakka vetojen pituudet ovat olleet noin 40-60 sekuntia, mutta huomenna on tarkoitus irrotella hiukan tehokkaammin noin 20 sekunnin pätkissä. Saattaapi olla aikas hapokasta.
Tässä vaiheessa syksyä koutsilla on aina sama ähky päällä. On jotenkin luontevaa imeä itseensä kaikki mahdollinen valmennuskirjallisuus samoihin aikoihin, kun rakentelee juoksijoiden vuosisuunnitelmia. Tänä syksynä on tullut tutustuttua erityisen paljon jenkkiläisten high school valmentajien ja jamaikalaisten huippuvalmentajien pikajuoksusysteemeihin. Kestopuolella on käyty läpi Arthur Lydiardin Punaista kirjaa muistin virkistämiseksi sekä realiteettien muistamiseksi. Vastapainoksi olen tutkinut myös nykyisten jenkkivalmentajien metodeja. Pää on taas niin täynnä tietämystä, että kestää aikansa, ennen kuin uudet ideat jaottuvat korvien välissä käyttökelpoisiin ja hylsyihin. Sen tiedän jo nyt, että hylsyjä on paljon enemmän, sillä peruslinjaa emme muuta.
Konstit on monet. Jamaikalaisella pikajuoksuvalmentajalla Stephen Francisilla on ryhmässään 80 urheilijaa, tähtinä Asafa Powell ja Sherone Simpson. Päivän ensimmäinen treeni alkaa kylmästi klo 5 aamulla, mikä kuulemma pakottaa urheilijat unohtamaan yöjuoksut ja menemään aikaisin nukkumaan. Mahtaisiko toimia meillä? Pirkkahalli taitaa aueta vasta seitsemältä…
Francisilla on muitakin totutusta poikkeavia metodeja. Hän teettää usein punttiharjoituksen ennen juoksuharjoitusta, kun yleensä suositellaan päinvastaista. Myös tekniikkaharjoitukset ovat käytännössä aina päivän toisena harjoituksena, aamulla on saatettu jo vetää esimerkiksi pitkiä mäkivetoja.
Vastusvedoissa juoksijat käyttävät huomattavasti raskaampia vastuksia kuin yleisesti suositeltu max 10% oman kehon painosta. Punttia tehdään neljä kertaa viikossa ja mäkijuoksuja kahdesti. Ei ihme, jos takareidet ja pakarat ovat noilla nurkilla hiukan eri näköisiä kuin meillä.
Omien sanojensa mukaan Francisin ryhmä juoksee todella harvoin nopeusvetoja maksimivauhdilla, koska loukkaantumisriski on niin suuri. Vetojen pitää olla ”kontrolloituja”. Tarkoittaako se sitten 99-, 97- vai 95-prosenttista vauhtia, se ei kirjasta selvinnyt.
Peruskuntokauden normivedot ovat 8×300 ja 12×200. Poikkeavia ovat palautusajat, sillä kolmesatasissa pidetään peräti viisi minuuttia ja kakkosissakin kolme. Veikkaan, että vauhdit eivät osu ainakaan määräintervallihaarukkaan…
Tässä Francisin ryhmän viikko-ohjelma pähkinänkuoressa:
Maanantai
Aamu: Lyhyet mäkivedot ja keskivartalo
Iltapäivä: Puntti ja plyometriset hyppelyt
Tiistai
Aamu: Vauhtikestävyys, esim 6-8 x 300-400m (400m juoksijat 500-800m) + keskivartalo ja kuntopallo
Iltapäivä: Tekniikkaharjoitus
Keskiviikko
Aamu: Pitkät mäkivedot 6-8 x 150-250m (400m juoksijat 300m)
Iltapäivä: Puntti
Torstai
Aamu: Kuntopiiri, pitkät tekniikkakestävyyskoordinaatiot ja kuntopallo
Iltapäivä: Tekniikka + nopeus
Perjantai
Aamu: Vastusvedot + keskivartalo
Iltapäivä: Puntti ja plyometriset hyppelyt
Lauantai
Aamu: Puntti + vauhtikestävyys esim 10 x 200m
Iltapäivä: Lepo
Sunnuntai
Lepo
Francisilla on ryhmässään viisi apuvalmentajaa ja neljä hierojaa, joten hitusen erilaisilla resursseilla mennään kuin meillä Suomessa. Treeni on kovaa, mutta noin suuresta ryhmästä todennäköisesti sen aina jokunen kestää ja tulosta tulee. Ajatusleikkinä olisi mielenkiintoista vaihtaa Francisin kanssa vaikkapa viideksi vuodeksi hommia päikseen. Meikäläinen ottaisi ohjat Francis’ Track Clubissa ja Stephen Team Hollon Voimassa. Kuinka mahtaisi käydä? Täytyypä pirauttaa miehelle ja kysyä onnistuuko vaihto…
Kirjoittelin eilen, että Pyynikin näkötornille ei mennä munkkikahville, mutta siitä virisi ajatus, että mitä jos sittenkin. Niinpä koutsi tarjosi kauden 2012 avausreenin jälkeen koko urheilijalaumalle legendaariset näkötornin munkit. Tavaksi tämä ei tosin tule.
Olipas hienoa aloittaa kausi mukavalla porukalla. Paikalla olivat Maiju, Roosa, Tyyne, Tiia ja uusi tyttö Linnea, joka istui porukkaan saman tien kuin olisi ryhmään jo iät ja ajat kuulunut. Saana oli kuumeessa ja Jaakko kotosalla vähän pidemmän lenkin perässä. Keskiviikkona Jaakkokin liittyy iloiseen joukkoon ja saa reeniseuraksi Antonin, joka on palailemassa juoksemisen pariin muutaman hiihtovuoden jälkeen. Kiinnostavaa nähdä, missä kunnossa Antsa on.
Hölkkäilimme ensin Pyynikin kolmosen rauhallisesti läpi. Sen jälkeen tehtiin normaalit nilkanvahvistukset ja liikkuvuusliikkeet. Sitten askellettiin iso tukku pitkiä rauhallisia koordinaatioita. Moniloikkiakin kokeiltiin, sekä perus- että saksiversiona. Kaikki nämä loivaan ylämäkeen. Illan jo pimetessä pääsimme viimein juoksemaan, taisi olla siinä vaiheessa jo liki 90 minuuttia takana. Tällä kertaa äänestettiin, kuinka monta rentoa alamäkikasikymppistä vedettäisiin. Äänet jakaantuivat seuraavasti: 1, 5, 6, 10 ja 10. Demokratian kauneimpien periaatteiden mukaisesti päädyimme kymmeneen. Tiia sai tosin kaksi vetoa ikätasoitusta. Ideana oli miettiä jo ennen vetoa omaa juoksutekniikkaa ja ajatella ekan 30 metrin aikana, juoksenko teknisesti hyvin, olenko rento, onko juoksuasento hyvä. Tämän miettimisen suoritettuaan oli sitten lupa kiihdyttää viimeisellä 50 metrillä kovempaan vauhtiin. Likkojen meno näytti erinomaisen hyvältä.
Palautukset vetojen välissä hiukan venyivät, sillä kuulumiset oli tietysti päivitettävä ja tulevia leirejä ja muita mielenkiintoisia juttuja suunniteltava. Tunnelma oli kauden avausreeniksi juuri sellainen kuin pitikin. Koska näkötornin kahvila suljettiin klo 20, piti munkit nykäistä naamariin ennen loppuverkkaa. Sen jälkeen käytiin vielä nykäisemässä 10 minuutin kierros ja homma oli paketissa.
Tästä on oikein mukava jatkaa keskiviikkona piirua tiukemmissa merkeissä ja ilman munkkeja. Koossa on todella hyvä, sitoutunut ja positiivisesti urheilemiseen asennoituva porukka. Jos tällä ryhmällä ei tehdä pirun hyvää tulosta niin syy on koutsissa.
On se aika vuodesta, kun koutsi viihdyttää itseään rakentamalla vuosisuunnitelmia. Nimenomaan rakentaminen on tässä tapauksessa oikea termi, sillä kunkin urheilijan kokonaisuus sisältää lukuisan määrän erilaisia palikoita, jotka on saatava mahtumaan tismalleen oikeisiin kohtiin.
Ja kun samaa ryhmää ollaan, pitää yrittää vielä asetella palikat siten, että koko porukka voi treenata yhdessä mahdollisimman usein. Ei onnistu jumppaamatta. Mutta onnistuu kuitenkin.
Uusi kausi alkaa kaikilla viimeistään tänään. Tosin Jaakko on painaltanut menemään ilman taukoja koko ajan ja minitytöt Saana & Tiia ovat jo treenailleet kahdestaan jonkin verran. Tänään klo 18 aloitetaan Pyynikin näkötornilta, mutta ei suinkaan munkkikahvien merkeissä.
Vuosisuunnitelman teko on hauskaa, mutta haastavaa hommaa. Se ei oikein onnistu siten, että tunti silloin, tunti tällöin; tatsi kokonaisuuteen hukkuu, jos tiettyjä elementtejä ja yhdistelmiä ei mieti kerralla puhki. Suunnitelman teko on valmentajalle myös tietynlainen koulutustilaisuus ja itsekritiikkipalaveri. Miksi teimme viime vuonna noin ja miksi kenties tällä kaudella hieman toisin? Ainakin omalta osaltani voisin käyttää jääkiekkotermejä eli pelikirja päivittyy vuosi vuodelta. Joka vuosi sitä vähintään luulee olevansa parempi valmentaja kuin edellisellä kaudella. Toivottavasti olenkin.
Luonnollisesti jokaisen urheilijan kohdalla uusi kausi tarkoittaa pykälää tiukempaa harjoittelua. Kun reeni kovenee, kovenevat myös vaatimukset kaiken muun suhteen; oma vapaa-aika ja elämä muutenkin on pystyttävä asemoimaan kohdilleen urheilun ehdoilla. Ei tämä sitä tarkoita, etteikö elämässä saisi olla mitään muuta, mutta jos näin valtavan työn tekee, mitä harjoittelu vaatii, miksi pilata sitä pienillä asioilla? Ravinnon laatu, riittävä uni, lihashuolto, siinä kova kolmikko, josta hyvää huolta pitämällä pääsee jo pitkälle.
Ehkä suurimpana ”oivalluksena” vuoden takaiseen tilanteeseen olen alkanut miettiä juoksutekniikan merkitystä yhä enemmän. Pikajuoksussa yksi askelkontakti kestää maksimissaan noin 0,1 sekuntia ja kun juoksija ottaa 100 metrin kilpailussa noin 50 askelta, on jalka maassa yhteensä kilpailun aikana vain viisi sekuntia. Tuon 0,1 sekunnin aikana pitää jokaiseen askeleeseen ladata kaikki voima tismalleen oikeaan suuntaan. Jos joka askeleella pystyy säästämään vaikkapa 0,002 sekuntia, on maalissa yhden kymmenyksen nopeammin. Ja kuka vielä väittää, ettei pienillä asioilla ole merkitystä?
Mitä pidemmälle matkalle mennään, sitä enemmän ajallista hävikkiä syntyy, jos energia suuntautuu vähääkään väärään paikkaan. Juoksutekniikan merkityksen aliarviointi on mielestäni yksi suuri syy siihen, että urheilijat a) eivät kehity b) loukkaantuvat c) sekä että.
Tuleva vuosi on taas kerran pykälän verran haasteellisempi kuin edellinen. Urheilijoiden määrä ryhmässä on kasvanut selkeästi, mutta se on mielestäni enemmän rikkaus ja mahdollisuus kuin tuska ja vaiva. Eiköhän tästäkin vuodesta tehdä tinkimättömällä ja positiivisella yhteispelillä jälleen kaikkien aikojen kausi.
